Ilokseni pääsin opiskelemaan fysioterapiaa Laurean ammattikorkekakouluun tammikuussa 2021. Olihan se jännää aloittaa opinnot pitkästä aikaa, sillä viimeisimmästä "oikeasta" opiskelustani oli vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta. Näiden 2,5 vuoden aikana on tullut vietettyä paljon aikaa koneen äärellä erinäisiä tehtäviä tehden -ehkäpä jopa enemmän kuin alunperin ajattelinkaan. Opiskelu on ollut antoisaa ja opettavaista, joskin ajoittain rankkaa ja välillä usko omiin kykyihin on ollut koetuksella.
Opiskelujen alussa ajattelilin, miten päiväni kivasti rullaisivat eteenpäin opiskellen, hieman treenaten, perheen kanssa aikaa viettäen ja aika ajoin kavereitakin tavaten. Ensimmäisen puolen vuoden aikana huomasin, että näitä ajatuksia oli sävyttänyt kiitettävän paljon vaaleanpuaiset pumpulireunukset ja jouduinkin muokkaamaan käsityksiä uudesta opintojen täyttämästä arjestani ajankäytön suhteen. Tässä vaiheessa opintojani, viimeinen opintovuoden alkaessa, voinkin todeta, että vaaleanpunaiset pumpulireunukset ovat täyttyneet mielenkiintoisella ja monipuolisella ja jopa odottamattomalla sisällöllä.
Viidenkympin kynnyksellä opiskelu on erilaista kuin aikoinaan parikyppisenä opiskellessani, jolloin sain keskittyä täysipainoisesti opiskeluun, liikkumiseen ja vapaa-aikaakin jäi kivasti. Tässä elämänvaiheessa ns. "liikkuvia" osia on ehdottomasti enemmän, joten on huomioitava useita asioita saman aikaisesti. Asioiden priorisoimisesta on näin ollen tullutkin tuttu kaveri opiskeluvuosien aikana, jotta en kuormita itseäni turhilla tai ei niin kiireellisisllä asioilla. Myös omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen olen kiinnittänyt erityistä huomiota mm. liikkumalla itselleni mielekkäällä tavalla, syömällä tervellisesti, nukkumalla rittävästi ja välillä ottamalla päikkärit, jos siltä tuntuu. Erityisesti kesän olen varannut palautumiseen ja muiden kuin opiskeluasioiden tekemiseen. Täytyy myöntää, että kaikki omaan hyvinvointiin liittyvät asiat eivät todellakaan toteudu aina, jos koskaan, yhtäaikaa. Olen huomannut, että kunhan huomioin edes osan jaksamiseeni ja hyvinvointiini positiivisesti vaikuttavista asioista, se riittää.
Olen huomannut, että opiskelu on muuttunut viimeisimpien opiskelujeni jälkeen hurjasti. Yksi iso muutos on verkkoympäristössä tapahtuva opiskelu. Viime vuosisadan lopulla liikunnanohjaajaopiskelujeni aikana luotettiin kynään ja paperiin. Oma läppärikin oli silloin vielä harvinaisuus. Myöhemmin, liikunnanohjaaja tutkintoa päivittäessäni, omistin jo läppärin, mutta muutoin mentiin aikalailla perinteiseen tapaan. Nyt kaikki tapahtuu jossain "pilvessä" jollakin "bittitaajuudella", mikä itseasiassa on aika kätevää :D. Toki vielä kynä ja paperi ovat edelleenkin käytössä :). Toinen muutos, joka tuotti harmaita hiuksia opiskelujen alussa, ovat lähteet. Opinnoissa kaikki perustuu tutkittuun tietoon ja sitä varten täytyy tietenkin olla erilaisia lähteitä, joiden etsiminen ja niihin viittaaminen veivät aluksi todella paljon energiaa. Kirjat olivat helppo "nakki" -olinhan käyttänyt niitä lähdeaineistona ennen muinoinkin. Sen sijaan tutkimuksiin perustuvat lähdeaineistot olivat todella haastavia mm. sekä julkaisukielen että oikean hakusanan vuoksi. Oman haasteensa loi aluksi myös tekstin tuottaminen, sillä tehtävien pituudeksi ei riittänyt Post -it -muistilapulle tehdyn kauppalistan pituus :). Mutta hei, harjoitus tekee mestarin ja nyt nämä alkavat olemaan hanskassa!
Opiskelujen myötä liikunnan väheneminen ja istumisen lisääntyminen toivat tulleessaan erilaiset kehon jumitilat. Ajoittain niska-hartiaseutu oli niin jumissa, että en tiennyt miten päin olisin päätäni kannatellut ja selkä alkoi oireilemaan erilaisina kiputiloina. Myös pakarat saivat istumisesta oman osansa, ja usemmankin kerran on tullut todettua, että "ennen pakarat olivat kipeät tuntien ohjaamisesta ja nyt istumisesta". Ensimmäinen puolen vuoden aikana läppäristä tuli "my best friend", koska sen kanssa vietin eniten aikaa -ainakin tuntui siltä. Toki kävin edelleenkin liikkumassa, mutta 2-4 treenikertaa viikossa sekä satunnaiset arkiliikuntahetket eivät riittäneet kompensoimaan istumista ja koneen ääressä vietettyä aikaa.
Työharjoittelut ovat olleet keskeisessä osassa teoriatiedon käytäntöön viemisessä. Olen saanut olla työharjoitteluissa hyvin erilaisissa paikoissa ja päässyt tutustumaan mm. erilaisiin työyhteisöihin, työtapoihon ja fysioterapian menetelmiin. Olen myös huomannut, että uusissa tilanteissa olen joutunut menemään hetkellisesti epämukavuusalueelle, joka toki tilanteen tutuksi tultua on mennyt ohi. Työharjoittelussa ohjaajiltani saama palaute on ollut tärkeää ja ammatillisesti kehittävää. Harjoitteluihin liittyvien tehtävien avulla olen voinut reflektoida omaa toimintaani ja osaamistani. Uuteen harjoittelupaikkaan meneminen on ollut aina jännittävää. Jokaisesta harjoittelusta koen saaneeni uusiä eväitä parisen vuotta sitten aloittamalleni matkalle.
Paljon on matkan varrella tarttunut oppia hihanvarteen. Ammatillisen osaamisen kehittyminen, suurimpana oppina, mutta myös uusia kokemuksia, kohtaamisia ja näkökulmia sekä paljon naurua. Tähän asitisista opinnoista olen saanut hyvän pohjan uuteen ammattiin, jota toivon mukaan pääsen jatkossa kehittämään haluamaani suuntaan.
Opiskelujen suhteen syksyllä alkaa loppukiri ja tässä vaiheessa haluaisin kiittää perhettäni opintojen etemisestä "osallistumalla" eri kurssien tutkimus- tai kuvauskohteiksi. Iso kiitos myös tuttaville ja ystäville, joita olen saanut väännellä, käännellä ja tarkastella eri kulmista ja joiden kanssa olen saanut myös pohtia aisoita fysioterapian näkökulmasta.
Tsemppiä kaikille tulevaan syksyyn :)
Terveisin, Virpi