Etsi
  • OmaTreeni, Virpi

Syysloma -muistojen matkalla


Ai, mitäkö tein syyslomalla? Et muuten arvaa...järjestelin mun tavaroita. Siivousprojektin puitteissa kävin läpi kaikenlaista pahvilaatikoihin ja sanomalehtiin pakattua tavaraa menneiltä vuosilta. Jo pidemmän aikaa mun on pitänyt käydä läpi laatikoita, jotka ovat kantautuneet mukanani paikasta toiseen -ihan lapsuuden kodista lähtien. Ja nyt tuli se hetki! Sain aloitettua tämän projektin! Ja mitä kaikkea laatikot pitivätkään sisällään -aarteita ja paljon muistoja. Ja mikä hienointa, sain jakaa osan näistä muistoista lasten kanssa. Eräskin tunti meni muistella, minkä ikäinen olin missäkin kuvassa, minkä näköistä lapsuuden kotona oli, minkälainen kissa meillä oli ja mitä olin värkkäillyt iltaisin ompelukoneen, virkkuukoukun ja sukkapuikkojen äärellä.



Kaikki punaista


Ensimmäisiä kuvia katsellessamme sain hauskan kommentin tytöltäni kuvasta, joka oli otettu ensimmäisenä koulupäivän aamuna. Kuvassa seisoin etupihallamme uudet kouluvaatteet päällä ja reppu selässä. Kommentti kuvasta oli seuraava: "Äiti, sulla on kaikki punaista. Reppu, takki, housut ja jopa kengätkin!." Ihmeellisintä kuvassa oli se, että kaikki oli punaista , jopa kengätkin :).


Tämä kuvasta tulikin hauskoja muistoja mieleen... Ala-asteen ensimmäisillä luokilla arkiaamuisin menin hakemaan naapurissa asuvaa luokkakaveriani kouluun ja yhdessä me sitten tallustelimme kohti opinahjoa. Iltapäivisin meillä oli tapana "topata" pullaa yhdessä. Me siis keitettiin kahvit, paloiteltiin ja muussattiin pulla maitokahviin ja syötiin tämä "mössö". Se oli ehkä sen hetken suurinta herkkua!


Koulumme oli metsänreunalla. Meillä oli siis tapana leikkiä metsässä välitunneilla. Yksikin vuosi, kevät tai syksy, leikimme koko luokan voimin metsässä smurffeilla puiden juurilla. Talvisin metsään oli tehty hiihtolatu, jota muistan ahkerasti käyttäneeni. Muistikuvani on, että yksi mieli puuhistani talvisin oli hiihtää välkällä tätä latua ympäri. Olihan meillä toki koulun hiihtokisatkin joka vuosi. Eräskin kerta maaliin tullessani tuumasin itsekseni, että kylläpä sukset tökkivät. Kun katsoin suksen pohjia, oli niissä n. 10cm paksuinen lumikerros. Että eipä ihime, jos suksi ei luista!



Väriläiskä, Ford Transit ja Dingo


Koska liikkuminen on aina kuulunut tavalla tai toisella elämääni, luonnollisesti löysin paljon aiheeseen liittyviä kuvia. Ehdottomasti värikkäin kuva oli yleisurheilukisoista, joissa olen pukeutunut oikein väriläiskäksi. Päälläni oli vaaleanpunaiset trikoot, joiden päällä oli vaalean vihreät shortsit. Puserokaan ei näistä paljon jälkeen jäänyt, sillä se oli raidallinen t-paita, jonka raidat olivat iloisesti sinisiä ja oransseja. Jotta väriä ei ainakaan siihen aikaan ole elämästä puuttunut!


Ihania muistojen kuvia oli myös suunnistus- ja hiihtokisoista enemmän ja vähemmän räkä poskella ja hymy huulilla. Näihin kuviin liittyy vahvasti seuramme auto, joten ehkäpä on ihan pakko tähän väliin kertoa muutama tarina siitä. Seurallamme oli siis auto, Ford Transit, joka oli nähnyt parhaimmat päivänsä. Useamman kerran hiihtokisoista tullessamme puskimme auton ylämäkeen, koska muutoin emme olisi sitä autolla päässeet ylös -voimaharjoittelua sekin ? :D.

Eräänkin kerran heijasimme porukalle vauhtia autoon alamäissä kuskin vierittäessä autoa vapaalla, sillä pitihän meidän päästä seuraavalle huoltikselle tankille. Tässä parhaat päivänsä nähneessä autossa penkit oli aseteltu kaikilla sivuille, joten meillä oli aina hauskaa matkoilla, sillä pystyimme leikkimään erilaisia sana- ja rymyämisleikkejä matkojen aikana. Eräänä talvena meillä oli tapana laittaa hanskat verhojen taakse keskisormi pystyssä. Kuvittelimme tietenkin, että kaikki näkevät nämä hanskat ja hihittelimme keskenämme. Ja hei, Dingo kuuluu ehdottomasti tämän auton tunnelmaan! Ei autoa ilman Dingoa. Oijoi...autiotalo, riio, levoton tuhkimot ja nahkatakkinen tyttö...


Ai niin, voimistelusta löytyi myös ryhdikäs ryhmäkuva. Muistan, miten tilasimme esitykseen suunnitellun voimistelupuvun ja miten hienon värinen se olikaan -aniliinin punainen. Sellaisesta väristä en aikaisemmin ollut kuullutkaan. Miten hienoa olikaan pukea uusi voimistelupuku päälle ensimmäistä kertaa ja voimistella se päällä.



Juhlien muistot


Rippileiriltä olin säilyttänyt kaikenlaista "rekvisiittaa". Puisen ristin alta löysin eri muotoisia "paperijuttuja" ja ne paljastuivat kirjeiksi. Ilmeisesti meillä oli riparilla salainen ystävä, jolta saimme kirjeitä aika ajoin. Olinpa itsekin ilmeisesti ollut jonkun riparilaisen salainen ystävä. Ken muistaa tämän kertokoon :). Mutta olihan riparileiri mukavaa aikaa. Oli ihanaa viettää aikaa samanikäisten nuorten kanssa. Viikon vietimme leirillä pohtien elämän ihmeellisyyksiä ja aikuisuuteen siirtymistä. Ja mikä parasta, pääsimme parhaan ystäväni kanssa samalle leirille jakamaan nämä asiat. Terkkuja :)


Ylppärijuhlista tulvi tottakai paljon muistoja mieleen. Näin pitkän ajan muisteloissa oli kiva huomata, kuinka moni oli muistanut ylioppilapäivääni. Äidin kanssa valmistelimme juhlat. Leivoimme kakut, pikkuleivät, voileipäkakut ja täytekakut. En muista, miten leivonnaiset onnistuivat, mutta ilmeisesti kaikki tuli syötyä ;). Ruokaakin meillä taisi olla tarjolla, sillä osa juhlijoista oli pitkän matkan päästä. Olihan se hienoa päästä ylioppilaaksi! Illalla tietenkin suuntasimme Kalajoelle juhlimaan koko konkkaronkka. Aamun pikkutunteina rymysimme meille varattuun bussiin ja käänsimme korkkarit kohti kotia. Juhlissa taisi olla useampien "kylien" ylppäreitä juhlimassa samaan aikaan ja juhlat olivat oikein onnistuneet.



Kaiken maailman "väkerrykset"


Kuvien lisäksi löysin ilta "väkerryksiä" laatikoiden uumenista. Olin nuorempana kova tekemään käsitöitä. Aina oli jokin ompelus, kujelma tai virkkaus menossa. Lukion jälkeen päätin, että opettelen virkkaamaan. Ja niin opettelin. Virkkasin siis illat omassa huoneessani telkkarin ääressä. Näitä virkkauksia löytyikin useita muistojen laatikoista. Ne saavat toistaiseksi jäädä sinne. Voihan se olla, että tulevat koristamaan jossain välissä pöytiämme....


Tykkäsin kovasti myös ommella. Jossain välissä lappuhaalaritshortsit olivat kuuminta hottia. Olinpa tällaiset sitten onnistunut ompelemaan ja jotain syystä jopa säästänyt ne. Siinä sitten vähän aikaa pyörittelin lappuhaalareita käsissäni ja päätin kokeilla niitä -vieläkö ne mahtuisivat jalkaan. Tadaa, mahtuivat! Eli, jos näette ensi kesänä mun päällä violetit lappuhaalarishortsit, ne on juurikin nämä.


Koska 90 -luvulla jumppavaatteet olivat keskimäärin hieman arvokkaampia kuin nyt, päätin aikoinaan ommella itse trumpettihousuja, lyhyitä trikoita ja toppeja. Jostain kaivoin kaavat ja niin saumuri kuumana ompelin illat trikoita. Näitä löytyikin laatikkojen uumenista useampia -yksivärisiä ja hyvinkin värikkäitä. Muistan, miten etsin hyvälaatuisia ja mielenkiintoisia trikookankaita. Ja hei, kuten violetit lappuhaalarit, nämäkin mahtuivat vielä hyvin päälle. Urheiluopistolla opiskellessani trikoot saivat sen verran huomiota, että ompelin trumpettitrikoita myös joillekin opiskelukavereilleni. Jotta, jos jossain on trumpettihousujumpat, osallistun!



Muistot, muistot...


Täytyy sanoa, että onhan tällaiset muistelohetket ihania. On hetki aikaa muistella menneitä. Palata erilaisin tunnelmiin ja ihmisiin. Vieläpä, kun näitä hetkiä voi jakaa omien lasten kanssa.


Oli ihana huomata, miten moni oli muistanut juhlan hetkellä. Se miten paljon on matkan varrella ollut ihania ihmisiä, joiden kanssa polkumme ovat hetkeksi kohdanneet. Monien kanssa kohtaaminen on jatkunut näihin päiviin saakka ja toivottavasti jatkuu edelleenkin.


Käsityöt ovat jääneet ajat sitten ja leipoakaan en ole ehtinyt viime vuosina juurikaan. Koko perheemme iloksi menneellä syyslomaviikolla olemme näissä asioissa lasten kanssa kunnostautuneet. On leivottu kakkuja ja keksejä. Käsitöitäkin on hivenen ehditty tekemään. On kiva huomata, että lapset tykkäävät tehdä ihan niitä samoja asioita, jotka ovat olleet itselle tärkeitä.


Muistot, muistot... niistä ajoista on paljon muuttunut ja tapahtunut. Ne ovat siellä jossain laatikossa ja sydämessä. Välillä ne on hyvä kaivaa esiin, viettää hetki niiden parissa, pakata ne takaisin ja palata taas joskus uudelleen muistojen matkalle.



Ihania muisteloita kaikille :)

Terveisin, Virpi





14 katselukertaa0 kommenttia